Olemme rakentamassa Hyvinkäälle Kruununmaan uudelle asuinalueelle. Osallistuimme Hyvinkään kaupungin järjestämään ”tonttiarpajaisiin” vuonna 2005 ja saimme arvonnassa kohtullisen hyvän numeron. Valintanumero tarkoittaa sitä järjestysnumeroa jolla pääsimme valitsemaan tontin. Saimme mielestämme valittua varsin hyvän tontin niin koon kuin maastonsakin puolesta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Rakennusprojekti alkoi varsinaisesti kesällä 2006 tontin raivauksella ym. Olimme aiemmin valinneet Design talolta avaimet käteen periaatteella Vihtori talopaketin. Jos teille muuten joku sanoo, että avaimet käteen paketeissa ei tarvitse tehdä muuta kuin odotella talon valmistumista niin voitte kehottaa sellaisen sanojaa suksimaan kuuseen, tekemistä muuten riittää. Silti avaimet käteen paketti on varmasti hyvä vaihtoehto ja meille varmasti huomattavasti parempi kuin, että olisimme joutuneet järjestelemään itse timpurit ym. En kuitenkaan pidä blogia talon rakentamisesta koska tälläkin hetkellä sellainen (erittäin ansiokas) löytyy netistä ja se kertoo nimenomaan Design talo Vihtorin rakentamisesta.

 

Olemme siis viisihenkinen perhe. Ihan sellainen perinteinen, ei siis uusioperhe. Meillä on 1½ ja 3-vuotiaat tytöt ja kahdeksanvuotias poika ja 11-vuotias doberman narttu. Asuimme aiemmin Vantaalla 80 neliön rivitalo kolmiossa ja tila alkoi yksinkertaisesti loppua. Etsimme uutta asuntoa / taloa pääkaupunkiseudulta melkein kolmisen vuotta ennen kuin päätimme alkaa rakentamaan taloa Hyvinkäälle. Hyvinkäälle muutimme juuri edellä mainitun tonttiarpajaisissa saadun hyvän sijoituksen vuoksi. Toisaalta loppuaikoina ykköskriteerinä alkoi olemaan Vantaalta pois pääsy. Kypsyin todella Vantaan lapsiperhe politiikkaan ja yleensäkin siihen kaupunkiin asuin ympäristönä. Olin asunut Vantaalla ennen muuttoa noin kymmenen vuotta ja mitta tuli täyteen. Luin tuossa vuoden 2006 keväällä tutkimuksesta jonka mukaan suurin osa Vantaalaisista haluaisi muuttaa pois sieltä. En ihmettele. Vantaalla on kivojakin asuin alueita ja asuimme yhdellä sellaisella mutta minulle riittää jatkossa se, että käyn Vantaalla töissä.

 

Laitoimme asuntomme ensimmäisen kerran myyntiin vuoden 2006 keväällä. Ensimmäinen virhe oli antaa asunto Kiinteistömaailman välitettäväksi. Olimme myyneet aiemman asuntomme Kiinteistömaailman kautta joten ajattelimme, että välitys onnistuisi nytkin mukavasti saman firman kautta. Ei onnistunut. Välittäjä oli varsinainen ”lapanen” ja kun hän oli ensin arvioinut asuntomme hinnan totaalisen metsään ja asunnossa oli ensimmäinen esittely niin päätimme, että emme asioi enää tämän rouvan kanssa vaan odotamme, että pääsemme sopimuksesta irti ja alamme myymään asuntoamme itse. Emme ilmoittaneet kesällä vielä asuntoamme myyntiin koska silloin olisi ollut kuitenkin hiljaisemmat markkinat emmekä halunneet pilata kesälomaa järjestämällä näyttöjä. Laitoimme asunnon loppujen lopuksi myyntiin sitten lokakuun tienoilla ja muutaman viikon ja useiden esittelyjen jälkeen saimme sopimuksen asunnosta aikaan. Myynnin ehtoihin kuului se, että asuntomme olisi tyhjä vuoden vaihteessa ja sehän tarkoitti sitä, että meidän piti tehdä välimuutto koska talomme valmistuu vasta (toivottavasti!) maaliskuun puolessa välissä.

 

Välimuutto on jo ajatuksena vastenmielinen. Sanasta välimuutto tulee mieleen sellainen vihreän harmaa yskös joka tulee flunssa-aamuna. Puhun kokemuksesta tuon ysköksen ja välimuuton suhteen koska olen kokenut molemmat. Viimekerralla muuttaessamme jouduimme muutamaan anoppilaan ja kuljettamaan suuren osan tavaroista Minivarastoon. Minivarasto on muuten loistava systeemi ja on uskomatotonta kuinka paljon tavaraa voi mahtua pieneen tilaan kun oikein suunnittelee ja sulloo. Anoppilaan muutosta ei jäänyt traumoja vaan se oli aikanaan ihan hauskaakin. Nyt anoppila ei ollut vaihtoehto vaan meidän piti päästä Hyvinkäälle pojan koulun vuoksi. Vuokra-asunnon hommaaminen (niin kuin moni muukin asia) jäi vaimon kontolle ja hän löysi meille kohtuullisen matkan päästä asemalta kohtuullisen kokoisen, kohtuullisella vuokralla olevan kerrostalokolmion. Kysyimme vuokraajalta (VVO) voisimmeko käydä katsomassa asuntoa sopiiko se meidän käyttötarkoitukseemme. Soitimme entiselle vuokralaiselle ja sovimme katsastuksesta. Katsastus oli tyyliin: ”Päivää! Sopiiko, että katsotaan? Jaaha! Kiitos näkemiin!” Kaikkinensa koko toimitukseen meni aikaa alle viisi minuuttia. Asunto vaikutti sopivalta muutaman kuukauden välimuuttoon (pthyi, tuo sanakin sylettää!)

 

Vuokrasopimus allekirjoitettiin joulukuussa ja saimme avaimet asuntoon. Saimme muuttaa sisään joulukuun viidestoista päivä, mikä oli reilua VVO:n puolelta. Ajattelimme viettää vielä viimeisen joulun vanhassa asunnossamme ja muuttaa tavarat uuteen asuntoon pääasiassa heti joulun jälkeen. Saimme toki kannettua jonkin verran tavaroita ennen joulua joten joulun jälkeen ei jäänyt ihan niin paljon kannettavaa.

 

Tavaraa oli niin paljon, että päätimme tehdä yhdestä huoneesta varastohuoneen ja ottaa olohuoneen vanhempien käyttöön myös nukkumatilana ja toinen makuuhuoneista on lapsille. Kaikenlaisen oman rauhan sai unohtaa näiltä muutamalta kuukaudelta, jos haluaisi omaa rauhaa niin voisihan sitä aina lähteä vaikka koiran kanssa lenkille